Kiilleliuske

Kuvaus

Kiilleliuske on keskikarkearakeinen metamorfinen kivi, jolle on tunnusomaista runsas kiillemineraalien (muskoviitti, biotiitti) esiintyminen ja selkeä liuskeisuus. Liuskeisuus johtuu kiillemineraalien yhdensuuntaisesta asennosta, mikä antaa kivelle kyvyn lohkeilla tasomaisesti. Kvartsi ja maasälpä ovat yleisiä lisämineraaleja. Usein kiilleliuske sisältää myös porfyroblasteja, kuten granaattia, stauroliittia, kyaniittia tai andalusiittia, jotka ovat kasvaneet metamorfoosin aikana ja ovat usein suurempia kuin ympäröivät mineraalit. Väriltään kiilleliuske on yleensä hopeanharmaa, ruskehtava tai tummanvihreä riippuen kiillemineraalien tyypistä ja määrästä.

Kuinka tunnistaa

Väri

Yleensä hopeanharmaa, ruskehtava, tummanvihreä tai musta. Väri riippuu pääasiassa kiillemineraalien tyypistä (muskoviitti on vaalea, biotiitti tumma) ja määrästä.

Kiilto

Kiilteiden ansiosta selkeästi helmiäismäinen tai silkkimäinen kiilto liuskeisuustasoilla. Kvartsi on lasikiiltoista.

Tekstuuri

Keskikarkearakeinen, selkeästi liuskeinen (foliated). Mineraalit ovat usein nähtävissä paljaalla silmällä. Liuskeisuus on usein aaltoilevaa tai poimuttunutta.

Kidemuoto

Kiillemineraalit esiintyvät levyinä tai suomuina, jotka ovat suuntautuneet yhdensuuntaisesti. Kvartsi on rakeista. Porfyroblastit (esim. granaatti) ovat usein euhedraalisia tai subhedraalisia kiteitä.

Lohkeavuus

Erittäin hyvä liuskeisuus (schistosity) kiillemineraalien suuntautumisen vuoksi. Kivi lohkeaa helposti tasomaisesti. Yksittäisillä kiillemineraaleilla on täydellinen lohkeavuus yhteen suuntaan.

Geologinen ympäristö

Alueelliset metamorfiset vyöhykkeet, erityisesti orogeeniset vyöhykkeet, joissa sedimenttikivet ovat joutuneet korkeaan paineeseen ja kohtalaiseen lämpötilaan. Yleinen vuoristojen juuriosissa ja kilpialueilla.

Avaintiedot

• Kovuus: Vaihtelee 2,5–7 (Mohsin asteikolla) riippuen mineraalikoostumuksesta. Kiilteet ovat pehmeitä (2,5–3), kvartsi kovaa (7), granaatti kovaa (6,5–7,5).
• Ominaispaino: 2,7–3,0 g/cm³
• Kidejärjestelmä: Monokliininen (kiilteet), trigonaalinen (kvartsi), kuutiollinen (granaatti). Kivi itsessään on massiivinen aggregaatti.
• Väri: Hopeanharmaa, ruskehtava, tummanvihreä, musta
• Kiilto: Helmiäismäinen, silkkimäinen, lasikiiltoinen
• Läpinäkyvyys: Läpinäkymätön (kivi), läpikuultava (yksittäiset kiillemineraalit ohuina levyinä)
• Murtopinta: Epätasainen tai lohkeileva (liuskeisuustasojen suuntaisesti)
• Lohkeavuus: Erittäin hyvä liuskeisuus (schistosity)
• Koostumus: Pääasiassa muskoviitti, biotiitti, kvartsi. Lisämineraaleina voi olla maasälpää (plagioklaasi, kalimaasälpä), granaattia, stauroliittia, kyaniittia, andalusiittia, kordieriittia, turmaliinia, magnetiittia, ilmeniittiä.

Pikatarkistus

• Väri: Hopeanharmaa, ruskehtava, tummanvihreä tai musta
• Kiilto: Helmiäismäinen tai silkkimäinen (kiilteet), lasikiiltoinen (kvartsi)
• Viiru: Valkoinen tai vaaleanharmaa

Fysikaaliset ominaisuudet

• Kideasu: Kiillemineraalit levyinä tai suomuina, kvartsi rakeina, porfyroblastit euhedraalisina tai subhedraalisina kiteinä.
• Lohkeavuustyyppi: Erittäin hyvä liuskeisuus (schistosity) kiillemineraalien suuntautumisen vuoksi. Yksittäisillä kiillemineraaleilla on täydellinen lohkeavuus yhteen suuntaan.
• Murtopintatyyppi: Epätasainen tai lohkeileva (liuskeisuustasojen suuntaisesti).
• Sitkeys: Hauraus (kiilteet ovat joustavia, mutta kivi kokonaisuutena on hauras liuskeisuustasojen suuntaisesti).
• Kiiltotyyppi: Helmiäismäinen, silkkimäinen, lasikiiltoinen.

Muodostuminen

Kiilleliuske muodostuu alueellisen metamorfoosin seurauksena savikivistä, liuskeista tai muista sedimenttikivistä, jotka sisältävät runsaasti savimineraaleja. Metamorfoosi tapahtuu korkeassa paineessa ja kohtalaisessa lämpötilassa (yleensä 300–600 °C ja 2–10 kbar). Nämä olosuhteet aiheuttavat savimineraalien uudelleenkiteytymisen kiilteiksi (muskoviitti, biotiitti) ja muiden mineraalien, kuten kvartsin ja granaatin, muodostumisen. Voimakas suuntautunut paine (stressi) johtaa mineraalien suuntautumiseen ja liuskeisuuden kehittymiseen.

Käyttö

Kiilleliusketta käytetään harvoin rakennusmateriaalina sen heikon liuskeisuuden ja rapautumisherkkyyden vuoksi. Joskus sitä on käytetty paikallisesti perustusten täytteenä tai tienrakennuksessa. Sen tieteellinen merkitys on suuri, sillä se on tärkeä indikaattori metamorfisten vyöhykkeiden olosuhteista ja tektonisista prosesseista. Kiilleliuskeet voivat sisältää arvokkaita mineraaleja, kuten granaattia, stauroliittia, kyaniittia ja andalusiittia, joita voidaan hyödyntää teollisesti (esim. hioma-aineina tai jalokivinä).

Ikäjakauma

Kiilleliusketta esiintyy kaikenikäisissä metamorfisissa vyöhykkeissä, mutta erityisen yleistä se on proterotsooisissa ja paleotsooisissa orogeenisissa vyöhykkeissä, kuten Fennoskandian kilvessä ja Appalakeilla.

Mistä löytää

Löytämisvinkit

Samankaltaiset kivet

Tieteellinen luokitus

Mineraaliluokka

Silikaatit (kiilteet, kvartsi, granaatti)

Ryhmä

Metamorfiset kivet

Kidejärjestelmä

Ei yhtenäistä, koostuu useista mineraaleista, joilla on omat kidejärjestelmänsä.

Kemiallinen kaava

Ei yhtenäistä kemiallista kaavaa, koostuu useista mineraaleista.

Koostumus

Pääasiassa (K,Na)(Mg,Fe,Al)2-3(Al,Si)4O10(OH)2 (kiilteet), SiO2 (kvartsi), (Fe,Mg,Ca,Mn)3Al2(SiO4)3 (granaatti).

Tutustu kiveen Kiilleliuske